Anna seisoi mökin terassilla ja katsoi järvelle. Keskiyön aurinko värjäsi veden oranssiksi, ja ilma tuoksui männynneulasilta ja mustikoilta. Kahdenkymmenenneljän vuoden ikäisenä hän oli palannut takaisin tähän paikkaan, joka oli ollut hänen lapsuutensa paratiisi. Isä oli kuollut kaksi vuotta sitten, ja nyt mökki oli vain hänen ja veljensä Mikon.
Mikko oli kaksikymmentäseitsemän, kaksi vuotta vanhempi. Hän oli aina ollut se vahva, hiljainen tyyppi – metsästäjä, kalastaja, se joka korjasi kaiken rikkoutuneen. Anna oli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan, mutta kesällä hän palasi aina tänne. Tänä kesänä jotain oli kuitenkin erilaista. Ehkä se oli yksinäisyys, ehkä se oli se tapa, jolla Mikko katsoi häntä viime aikoina.
”Hei sisko, sauna on valmis”, Mikko huusi saunarakennuksesta. Hänen äänensä oli syvä ja lämmin, kuten aina.
Anna hymyili. ”Tulen heti! Älä unohda vihtoja.”
He olivat aina saunoneet yhdessä. Se oli suomalainen perinne, ei mitään outoa. Mutta tänä kesänä Anna tunsi jotain uutta vatsassaan joka kerta kun Mikko riisui paitansa. Hänen lihaksensa olivat vahvistuneet vuosien mittaan, iho ruskea auringosta ja saunasta. Ja hän itse… no, hän tiesi olevansa kaunis. Pitkä, vaalea tukka, joka laski alas selkään, ja vartalo joka oli saanut muotoja yliopiston voimistelusalilla.
Anna riisui vaatteensa ulkona, kuten he tekivät lapsina. Alushousut ja rintaliivit jäivät pois. Saunassa ei tarvinnut häpeillä. Hän astui sisään höyryyn.
Mikko istui jo lauteilla, pyyhe löyhästi vyötäröllä. Hän katsoi Annaa silmiin – ei vartaloon, ei koskaan. Mutta tänä iltana silmät viipyivät hetken kauemmin.
”Voi että, olet kasvanut”, hän sanoi hiljaa ja ojensi vihdan.
Anna nauroi. ”Sinäkin. Näytät… vahvemmalta.”
He löivät vihtoja toistensa selkään. Höyry oli paksua, löyly poltti ihoa. Anna tunsi hikeä valuvan rintojensa väliin. Mikko oli lähellä, liian lähellä. Kun hän kumartui ottamaan lisää löylyä, hänen polvensa kosketti Annan reittä. Sähköisku.
”Muistatko kun olimme lapsia ja leikimme täällä piilosta?” Mikko kysyi äkkiä.
”Totta kai. Sinä piilouduit aina saunan taakse ja pelästytit minut.”
Mikko nauroi, mutta ääni oli vakavampi. ”Nyt en halua pelästyttää sinua.”
Anna kääntyi katsomaan häntä. Höyry peitti kasvot, mutta silmät olivat kirkkaat. ”Mitä sinä tarkoitat?”
Mikko ei vastannut heti. Hän kaatoi lisää vettä kiukaan päälle. Höyry nousi. ”Olen ajatellut sinua paljon viime aikoina. Liian paljon.”
Sydän pamppaili. Anna tunsi itsensä märäksi – ei vain hikeä. ”Mikko… me olemme sisaruksia.”
”Tiedän. Mutta se ei muuta sitä, että haluan sinua.”
Sanat riippuivat ilmassa kuin löyly. Anna ei voinut liikkua. Hän tunsi itsensä kiihottuneeksi, nännit kovina, alapää sykkivänä. Mikko ojensi kätensä ja kosketti hänen olkapäätään. Sormet olivat kuumat.
”Anna… jos et halua, sano nyt.”
Anna ei sanonut mitään. Sen sijaan hän kumartui eteenpäin ja suuteli veljeään.
Suudelma oli ensin varovainen, sitten nälkäinen. Mikon kädet liukuivat hänen selkäänsä alas, puristivat pakaroita. Anna huokaisi suuhun. Hän tunsi Mikon kovuuden pyyhkeen alla – iso, kuuma, valmis.
He nousivat lauteilta. Mikko nosti Annan syliinsä kuin ei mitään painaisi. He astuivat ulos saunasta, alasti, ja juoksivat mökin sisälle. Sängyssä he kaatuivat yhteen.
Mikko suuteli hänen kaulaansa, puri kevyesti. ”Olet niin kaunis, sisko. Olen haaveillut tästä vuosia.”
Anna levitti jalkansa. ”Kosketa minua.”
Mikon sormet löysivät hänen kosteuden. Hän hieroi klitorista hitaasti, sitten liu’utti kaksi sormea sisään. Anna kaareutti selkäänsä ja huusi. ”Mikko… kyllä… syvemmälle.”
Hän tuli ensimmäisen kerran jo sormilla. Orgasmi oli voimakas, vapisi koko vartalossa. Mikko ei pysähtynyt. Hän polvistui ja suuteli hänen pilluaan. Kieli liikkui taitavasti, imi klitorista, työntyi sisään. Anna tarttui hänen hiuksiinsa ja työnsi lantiotaan ylöspäin.
”En kestä… tule minuun nyt”, hän huohotti.
Mikko nousi. Hän oli valtava. Anna tarttui häneen kädellään, ohjasi sisäänsä. Tunne oli uskomaton – täysi, kielletty, täydellinen. He liikkuivat yhdessä, hitaasti ensin, sitten kovempaa. Sängyn reunat kolisivat. Anna kietoi jalkansa hänen vyötärölleen ja kuiskasi: ”Kovempaa, veli… naida minua niin kuin omistaisit minut.”
Mikko voihki. ”Olet minun. Aina ollut.”
He vaihtoivat asentoa. Anna ratsasti päällä, liikkui ylös alas, rintansa pomppivat. Mikko puristi nännejä, imi niitä. Toinen orgasmi tuli, sitten kolmas. Lopulta Mikko käänsi hänet ympäri, otti doggystylessä ja tuli syvälle sisään huutaen hänen nimeään.
He makasivat hikisinä, hengittäen raskaan. Mikon käsi silitti hänen hiuksiaan. ”Rakastan sinua, Anna. Ei vain sisarena.”
Anna kääntyi ja suuteli häntä. ”Minäkin. Ja tämä ei ollut vain kerran.”
Seuraavana aamuna he heräsivät myöhään. Aurinko paistoi ikkunasta. Anna tunsi itsensä kipeäksi mutta onnelliseksi. Mikko keitti kahvia alasti. He söivät aamiaista terassilla, nauroivat ja koskettelivat toisiaan koko ajan.
Päivällä he menivät järvelle uimaan. Vesi oli kylmää, mutta se ei jäähdyttänyt intohimoa. Vedessä Mikko nosti Annan ylös ja työntyi sisään. He nauttivat hitaasta, aaltojen tahdissa. Anna puri hänen olkapäätään orgasmin tullessa.
Illalla sauna kuumeni taas. Tällä kertaa he eivät tehneet vihtoja. Mikko istui lauteille ja Anna polvistui hänen eteensä. Hän otti veljen suuhunsa – hitaasti, syvälle, imien ja nuollen. Mikko huokaisi ja tarttui hänen hiuksiinsa. ”Helvetti, sisko… olet taitava.”
Anna joi hänet melkein loppuun, mutta vetäytyi viime hetkellä. ”Haluan sinut sisälläni taas.”
He rakastelivat saunassa seisovassa asennossa, seinää vasten. Löyly poltti ihoa, mutta se vain lisäsi kiihkoa. Mikko nosti yhden jalan ylös ja työntyi syvälle. Anna huusi ääneen, ei välittänyt jos joku kuuli – tässä erämaassa ei ollut ketään.
Kolmas päivä. He olivat jo riippuvaisia toisistaan. Aamulla herätysseksi: Mikko tuli takaapäin lusikkasentoon, hitaasti ja hellästi. Sitten suihkussa – Anna nojasi seinään, Mikko takana, vesi valui heidän vartaloihinsa.
Iltapäivällä he kävelivät metsään mustikoita poimimaan. Mutta marjat unohtuivat. Puun juurella Anna polvistui taas ja imi veljeään, kunnes tämä räjähti suuhunsa. Anna nielaisi kaiken ja hymyili. ”Maku on parempi kuin mustikat.”
Illalla he istuivat nuotiolla. Viiniä, musiikkia puhelimesta. Mikko veti Annan syliinsä. ”Mitä jos tämä ei lopu koskaan? Mitä jos muutamme tänne pysyvästi?”
Anna suuteli häntä. ”Se kuulostaa täydelliseltä. Kielletty rakkaus on kaunein.”
He rakastelivat nuotion vieressä peitolla. Tähdet ja keskiyön aurinko näkivät kaiken: Annan ratsastavan Mikon päällä, hänen sormiensa löytävän peräaukon ja hierovan samalla kun hän tuli. Mikko huusi ja täytti hänet jälleen.
Viikko kului. Jokainen päivä oli täynnä seksiä – keittiössä, laiturilla, jopa veneessä järvellä. Anna oppi rakastamaan veljensä vartaloa kokonaan: hänen vahvoja käsiään, hänen suutaan, hänen siittimensä joka täytti hänet täydellisesti. Mikko oppi tuntemaan siskonsa jokaisen herkän kohdan – miten hän rakasti kun häntä nuoltiin takaa, miten hän tuli kun Mikko puri nännejä samalla kun työntyi sisään.
Eräänä iltana, kun he makasivat sängyssä hikisinä ja tyydytettyinä, Anna sanoi hiljaa: ”En halua koskaan mennä takaisin kaupunkiin. Haluan olla täällä sinun kanssasi. Ikuisesti.”
Mikko suuteli hänen otsaansa. ”Sitten jäädään. Kukaan ei tarvitse tietää. Tämä on meidän salaisuutemme. Meidän sauna, meidän järvi, meidän rakkaus.”
He nukkuivat syleillen. Ulkona tuuli humisi männyissä, järvi liplatti ja keskiyön aurinko paistoi ikkunasta sisään. Kielletty rakkaus oli löytänyt kotinsa.
Ja se jatkui. Kesä vaihtui syksyyn, mutta he eivät lähteneet. Mökin sauna lämpeni joka ilta, ja joka ilta Anna ja Mikko antautuivat toisilleen uudelleen – intohimoisemmin, rakkaudellisemmin, ikuisesti.
